Miksi leo?

Vihdoin ja viimein pääsen taas kirjottamaan ja tänään mun aiheena onkin se mitä oon pitkään odottanut ja ajatellut. Eli tänään kerron, miksi leo? Miksi päädyin kahteen jättiläiseen, superkarvaiseen leonberginkoiraan?

Ruska ja Naava ovat tosiaan ensimmäisiä koiriani, ja muistan kun 2010 ruvettiin miettimään iskän kanssa yhdessä koiraa, se oli molemmilla vaan jotenkin mielessä painettuna että halutaan iso koira. Vaihtoehtoja oli tosin monia. Melkein päädyttiin ensin jopa berniin, kunnes löydettiin netissä kenneleitä selaillessamme leonberginkoira kennel, joka on juuri saanut kolme pentua.

Ei kuitenkaan otettu niitä vuoden 2010 pentuja, vaikka niitä käytiinkin katsomassa. Oltiin sen kerran jälkeen varmoja kuitenkin siitä että Leonberginkoira se sitten on. Mentiin 2011 keväällä katsomaan uutta pentuetta samaan kenneliin, ja kesän alussa kyseisestä pentuesta mukaamme lähti Ruska.

Leonberginkoirissa parhaita puolia on etenkin niiden perhekeskeisyys ja ihmirakastavaisuus. Ne rakastavat yli kaiken lapsia ja ovat muutenkin seurallisia, ainakin meidän koirat ovat aina mukana kaikissa perheen yhteisissä puuhissa. Ja kuten rotu on alkuperältään tarkoitettu, ne ovat erittäin uskollisia ja vartioivia, mutta eivät lainkaan haukkuherkkiä koiria.
Leonbergeissä ihanaa on myös niiden pehmeys ja ''nallemaisuus''. Mikä parempaa kun herätä aamulla ison, pehmeän, kiltin ja lämpimän nallekarhun vierestä? Joskus tosin inhottavaa on se, että karvanlähtöaikoina karvoja on todellakin joka paikassa ja imurointia riittää.

 Leonbergit eivät ole rakenteeltaan tarkoitettu jatkuvaan aktiiviseen liikuntaan kuten esim. agilityyn, mutta ne tarvitsevat silti pitkiä lenkkejä ja paljon liikuntaa. Meidän koirien kanssa käydään päivittäin pitkillä lenkeillä, ja varsinkin kun Ruska on jo 7 ja Naava 5, niiden kanssa on tärkeää jalkojen venyttely ja isojen lihasten hieronta. Harrastamme koiriemme kanssa rallytokoa ja perustottelevaisuutta, käymme usein koirakylpylässä ja joskus teemme kesäisin myös jälkeä. Pulkan vedosta meidän koirat eivät ikinä innostuneet.


Leonberginkoirat eivät aikuisiällä ole kuitenkaan kovin leikkisiä, mutta meidän Naava on tässä asiassa suuri erityistapaus. Se leikkii vieläkin hulluna ja muutenkin käyttäytyy välillä kuin pentu.
Naavan kanssa on käyty näyttelyissä ja rallytoko-kisoissa, pääosaksi kokemuksenhalun takia.
Naava on pärjännyt näyttelyissä hyvin naisellisella, tummalla maskillaan ja erittäin omanlaatuisen turkkinsa ansiosta.

Leonbergeissä ihana asia on myös se, että ne tulevat lähes aina toimeen kaikenlaisten muiden koirien kanssa, sekä pienten että isojen. Suurin osa luettelemista asioistani voi olla myös toki yksityiskohtaisia eikä niitä voisi yleistää, mutta kiltteys, ihmis- ja lapsirakastavaisuus, seurallisuus ja uskollisuus ovat kyllä jokaisen leon luonteenpiirteitä.

Olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen kyseiseen rotuun, enkä vaihtaisi mistään hinnasta. Haluan myös tulevaisuudessa varmasti leoja.